Kannattaako kaloreita laskea? Tarvitsen tiukan ruokavalion, jotta pysyn ruodussa! Pitäisikö syödä intuitiivisesti nälän ja kylläisyyden mukaan? Missä järjestyksessä kannattaa edetä, jos ruokavalio kaipaa enemmän tai vähemmän kohennusta?

Olen jossain määrin makrolaskemisen (makroravinteet = proteiini, hiilihydraatti ja rasva) kannattaja. Makrojen laskemisesta on hyötyä kun halutaan tarkastella tarkemmin ravinnon nykytilaa, parantaa systemaattisesti aineenvaihduntaa tai laihduttaa fiksulla tavalla. Yksilövalmennuksissa en kuitenkaan aloita koskaan makrolaskennalla. Miksikö en? Koska jokaisen meistä tulisi edetä sillä tasolla millä on. 

Ajatellaanpa nyt ihmistä jonka ruokavalioon ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota. Miltä näyttää tällaisen henkilön ruokavalio? 

Ateria 1: kaurapuuro, mehukeitto
Ateria 2: Pita kebab, 5dl coca cola zero
Ateria 3: 2 suklaakeksiä ja teetä
Ateria 4: Kanapastaa juustokermalla, 3dl mehua
Ateria 5: 1 jäätelöpuikko
Ateria 6: Skyr rahka

Tai vaihtoehtoisesti se voi näyttää tältä.

Ateria 1: kahvi ja rahka
Ateria 2: 2 perunaa, sitruunalohta, salaattia
Ateria 3: Illasta kasa leipää leivänpäällisineen

Molemmissa tapauksissa ruokavalio on retuperällä. Kummassakaan näistä tilanteista ei vielä ole olennaista tuleeko proteiinia 130 g vai 135 g tai söitkö kanaa ja riisiä kourallisen vai kaksi. Olennaista on ruokarytmin kunnostaminen, fiksujen ruoka-aineiden löytäminen ruokapöytään, toimivien keittöstrategioiden löytäminen ja aterioiden suunnitteleminen etukäteen.

Vasta kun nämä perusasiat ovat osa päivittäistä arkea niin, että ne toteutuvat kiireessä, matkoilla, stressissä ja missä tahansa tilanteessa oletkin, voit halutessasi siirtyä seuraavalle tasolle. Toiset eivät koskaan siirry perusasioiden opettelusta haastavampaan, koska saavat perusasioilla varsin hyviä tuloksia. Lisäksi se sallii todella rennon elämäntyylin, ja siksi tällä tasolla on usein hyvä olla vaikka lopun ikää. 

Kuinka pitkään perusasioiden opettelemiseen menee riippuu siitä mikä on lähtötilanne, motivaatio ja elämän realiteetit. Usein niiden oppimiseen kannattaa kuitenkin varata ainakin vuosi.

Millaisia tuloksia perustekemisellä sitten saa? Tekemisen tasosta riippuen sillä saa painon hallintaan ja usein myös terveen rasvaprosentin, mutta ei sikspäkkiä. Se mahdollistaa kunnon kehittymisen (voima, kestävyys, lihaksisto jne.), hyvän stressinsietokyvyn, unenlaadun ja jaksamisen. 

Joskus on kuitenkin tilanteita joissa ruokavaliota voi toteuttaa hieman tarkemmin kuin pelkkiin perusasioihin keskittymällä. Tämä tulisi tapahtua kuitenkin vasta kun perusasiat ovat kunnossa, ja mieli on valmis. Mieli on valmis silloin kun ruoka ei aiheuta sinussa enää mitään ylimääräisiä tunteita. Se on vain ruokaa, ja ruokailut ovat vain asioita jotka tapahtuvat. Olet löytänyt rauhan syömiseen, eikä päässä vilise jatkuvasti ajatuksia ruoasta (kuten: voiko tätä syödä, kuinka paljon minun pitäisi syödä, onko tämä terveellistä, mistä saan proteiinia, onko tämä riittävä määrä hiilihydraattia tmv.). Jos ruokavaliota aletaan viilaamaan silloin kun ollaan vasta aloittelijoita, stressi ja ahdistus iskevät väistämättä vastaan. Ruoka- tai vaakaneuroosi, jojolaihduttaminen ja jatkuvat repsahtelut “dieetissä” ovat ehkä yleisimmät näkemäni haitat, kun ollaan kiivetty perse edellä puuhun ja alettu tehdä liian hankalia asioita ensin. Jos tunnistat itsesi näistä, kannattaa vetäistä hätäjarrua jo tässä vaiheessa ja palata takaisin perusasioiden ääreen.

Jos ruoka alkaa aiheuttaa stressiä, tiedät että toteutat nykyiselle tasolle liian vaikeita ohjeita. Se on vähän kuin penkkipunnerrus, jonka paino on sinulle aivan liian painava. Kyllähän se siis rinnalta irtoaa, mutta ylös saakka se ei sieltä tule vaikka kuinka työnnä. Jossain vaiheessa voimasi loppuu, et pysty enää työntämään ja paino romahtaa takaisin alas.

Milloin sitten makrojen laskemisesta ja tarkemmista ruokaohjeista on hyötyä? Silloin kun haluat kohottaa tasoa perustasosta ylöspäin. Kun haluat virittää kehonkoostumuksen tai suorituskyvyn huippuunsa. Myös aineenvaihdunnan aktivoinnissa makroravinteiden laskemisesta on toisinaan hyötyä, mikäli se ei aiheuta stressiä ja osaat pitää sen riittävän rentona. Makrolaskemisen hyvä puoli on se, että ruoka voi silti olla melko rentoa. 80-90% ruoasta on fiksua ja terveellistä ruokaa, mutta sen lisäksi voi säännöllisesti antaa tilaa herkuttelulle ja välissä voi olla sopivasti vapaapäiviä. Kun mieli on tasapainossa, vapaapäivä ei tarkoita “pig out” -päivää, vaan kohtuullista herkuttelua esimerkiksi ystävien seurassa tai hyvässä ravintolassa puolison kanssa.


Tule mukaan seuraamaan kirjaprojektia Youtubeen! Luvassa myös treenivinkkejä ja muuta kivaa! 🙂 Klikkaa siis kanavalleni tästä ja paina “tilaa”!

Pin It on Pinterest

Share This